Liikenne- ja viestintävirasto Traficom kantaa lyhyiltä verokausilta ajoneuvoveron ”veronkorotusta”, josta ei ole säädetty ajoneuvoverolaissa. Kyseinen ”veronkorotus” ei ole perusvero, käyttövoimavero, maksutapalisä, lisävero, kiinteä vero, kulutusvero tai veronkorotus. Se ei ole myöskään pienin perittävä veron määrä eikä julkisoikeudellinen liikennettä koskeva maksullinen suorite. Virasto ei koskaan palauta ”veronkorotusta”. Se kertoo, että ”aina menee”, ”veroa muodostuu” tai ”ei muodostu palautettavaa”.

Virasto tulkitsee ajoneuvoverolakia niin, että perus- ja käyttövoimaveroa sekä ”veronkorotusta” on maksuunpantava lyhyillä verokausilla verokauden päättymisen jälkeen yhteensä tasan 10 euroa siinäkin tapauksessa, että perus- ja käyttövoimaveroa on jo maksuunpantu verokauden alkaessa vähintään 10 euroa ja verovelvollinen on saanut maksusta kuitin. Kun verokausi päättyy, virasto siirtää veronpalautuksiin kaikki 12 kuukauden pituiselta verokaudelta maksuunpannut ja maksetut verot (laitonta). Sitten se maksuunpanee samalle verokaudelle 10 euroa (laitonta), peruu maksuunpanon ja siirtää veronpalautuksista 10 euroa maksuunpanon suoritukseksi (laitonta). Viraston olisi pitänyt jättää toinen maksuunpano tekemättä ja palauttaa veroa päiväkohtaisesti niin kuin ajoneuvoverolaissa on säädetty.

Pitkät keskustelut

Olen keskustellut asiasta viraston kanssa jo kahdeksan kuukauden ajan ja lähettänyt sille noin 20 tietopyyntöä, selvityspyyntöä, palautushakemusta tai oikaisuvaatimusta. Virasto on vastannut kaikkiin kysymyksiini yhtä lukuun ottamatta. Oikaisuvaatimuksiani se ei ole vielä ratkaissut.

Virasto tulkitsee ajoneuvoverolakia niin, että lopullisen veron määrä verokaudella on aina vähintään 10 euroa, paitsi jaksoverotettavilla verovelvollisilla. Se ei kuitenkaan pysty perustelemaan tulkintaansa aukottomasti, eikä sillä tietääkseni ole myöskään hallinto-oikeuden ratkaisuja tuekseen. Virasto rinnastaa veron maksuunpanemisen veron ”perimiseen” ja veron lopulliseen määrään verokaudella, vaikka ajoneuvoverolaissa veron perimisellä tarkoitetaan (hallituksen esityksen mukaan) veron perimistä ulosottoteitse, mistä ei nyt ole kysymys. Virasto soveltaa veron palauttamista koskevia ajoneuvoverolain säännöksiä vain, jos verokauden päiväkohtaisesti lasketun veron määräksi jää takautuvasti jälkikäteen tarkasteltaessa vähintään 10 euroa. Laissa ei ole tällaista veron palauttamista ehdollistavaa säännöstä.

Omavaltainen hallintokulttuuri

Virasto toimii lainvastaisesti ainakin kuudella eri tavalla. Lisäksi se on väärentänyt lain sanamuodon ajoneuvoverolippuihin, ohjelmoinut tietojärjestelmänsä laskemaan väärin, myöntänyt ajoneuvoverosta määräalennuksia ja estänyt verovelvollisia siirtymästä paperisista ajoneuvoverolipuista kuukausittaiseen verkkolaskutukseen. Viraston antamat maksutodistukset ovat niin epäselviä, etteivät ne kelpaa kulutositteeksi kirjanpitoon. Virasto ei erittele perus- ja käyttövoimaverojen kertymiä tilinpäätöksessään, kirjanpidossaan eikä edes reskontrassaan; ne joudutaan arvioimaan Suomen valtion tilinpäätökseen.

Virasto ei toimita pyynnöstä asiakirjaa, josta selviää 10–49 ajoneuvosta vastaavia verovelvollisia koskevat erityiset syyt, jotka virasto on päättänyt itse heidän puolestaan jaksoverotukseen pääsemiseksi. Virasto ei myöskään kerro pyynnöstä näitä erityisiä syitä. Syitä voivat olla esimerkiksi yritysten taloushallinnon tehostaminen, digitalisaation edistäminen ja ympäristön suojeleminen. Syyt eivät ole rinnastettavissa valtiosalaisuuksiin, mutta silti virasto salaa ne.

”Oikeusvaltiolla tarkoitetaan, että kaikki julkinen valta toimii aina lainsäädännön asettamissa rajoissa demokratiaa ja perusoikeuksia kunnioittaen ja että julkinen valta on riippumattomien ja puolueettomien tuomioistuinten valvonnassa.” – Euroopan komissio

Näin tapahtumat etenevät

Kuvailen aluksi kolmea erityyppistä tapausta, joissa virasto maksuunpanee yritykseni omistaman henkilöauton perus- ja käyttövoimaverot. Ajoneuvon perusvero on tänä vuonna 0,159 euroa päivässä ja käyttövoimavero 0,145 euroa päivässä. Yhteensä ne ovat 0,304 euroa päivässä. Pyöristystavasta riippuen määrä on 0,29 – 0,31 euroa päivässä, mutta ei anneta sen häiritä. Perus- ja käyttövoimaverot nousevat ensi vuonna ja nousu näkyy jo ajoneuvoverolipuissa, mutta ei anneta senkään häiritä.

Ajoneuvoveroa kannetaan vain päiviltä, joina ajoneuvo on liikennekäytössä. Muina päivinä ajoneuvo on niin sanotusti seisonnassa eikä sillä saa ajaa. Otamme ajoneuvon liikennekäyttöön kerran viikossa yhden päivän ajaksi. Menetämme joka viikko pysyvästi ”veronkorotusta” 10,00 euroa – 0,30 euroa = 9,70 euroa. Pysyvät menetyksemme ovat yli 500 euroa vuodessa. Emme voi jättää ”veronkorotuksen” osuutta maksamatta, koska ajoneuvo menisi käyttökieltoon ja maksut ulosottoon.

Tapaus 1: Maksuunpano ajoneuvoverolipulla

Kun otan ajoneuvon liikennekäyttöön, näen viraston Oma asiointi -palvelusta, että virasto on maksuunpannut ajoneuvoverot 12 kuukauden ajalta päiväkohtaisesti, yhteensä 110,96 euroa. Ajoneuvoverolain 13 §:n nojalla näin pitääkin menetellä verokauden alkaessa. Tässä tapauksessa en maksa veroa heti asiointipalvelussa, vaan odotan ajoneuvoverolippua.

Ajoneuvoverolain 62 §:n nojalla ajoneuvoveroa on maksuunpantava aina vähintään 10 euroa verokauden pituudesta riippumatta. Tämä tarkoittaa, että veroa on maksuunpantava ajoneuvoverolipulla (laskulla) aina vähintään 10 euroa. Kun poistan ajoneuvon liikennekäytöstä samana päivänä, virasto lähettää meille 10 euron suuruisen ajoneuvoverolipun. Ajoneuvoverolain nojalla maksuunpantava määrä on vähintään 33 * 0,304 euroa = 10,03 euroa, mutta voin hyväksyä tasaluvun, eli osapäiväisen maksuunpanon ja osapäiväisen palautuksen. Pääomaa sitoutuu molemmissa tapauksissa veronpalautuksiin merkittävästi vähemmän kuin koko vuoden ajoneuvoverojen määrä, 110,96 euroa. Maksuunpanon vähimmäismäärä oli aiemmin 17 euroa, mutta lyhyiden verokausien yleistyttyä sen laskeminen 10 euroon oli perusteltua (HE 63/2005). Näin saatiin vapautettua pääomia vieläkin enemmän talouden kiertoon.

Poistan ajoneuvon liikennekäytöstä samana päivänä. Viraston Oma asiointi -palvelussa näkyy, ettei palautettavaa veroa ole.

Virasto lähettää meille postitse paperisen ajoneuvoverolipun, jossa on erittelyt:
– perusvero: 0,159 e
– käyttövoimavero: 0,145 e
– maksettava: 10,00 e

Erittelyistä puuttuu ”veronkorotusta” koskeva rivi, jonka vuoksi siinä on laskuvirhe. Erittelyjen jälkeen mainitaan, että mikäli ajoneuvoveron määrä jää alle 10 euron, korotetaan vero aina 10 euroon (ajoneuvoverolaki 62 §). Virasto on väärentänyt lain sanamuodon. Oikean sanamuodon mukaan ajoneuvoveroa maksuunpannaan aina vähintään 10 euroa. Onko viraston tarkoituksena ollut harhauttaa verovelvollisia? Jos se kantaa ”veronkorotusta”, miksi se ei ole eritellyt sitä ja maininnut, että veroa maksuunpannaan aina vähintään 10 euroa?

Maksan 10,00 euroa verkkopankin kautta. Viraston Oma asiointi -palvelussa näkyy edelleen, ettei palautettavaa veroa ole. Tämä on vastoin ajoneuvoverolain 9 ja 28 §:ä, joiden nojalla verokauden verojen lopullinen määrä verokaudella on aina päiväkohtainen maksuunpanon määrästä riippumatta.

Ajoneuvoverolain nojalla viraston olisi pitänyt maksuunpanna veroa 33 * 0,304 euroa = 10,03 euroa ja siirtää maksun saatuaan veronpalautuksiin 10,03 euroa – 0,30 euroa = 9,73 euroa (9, 28 ja 62 §). Viraston lainvastaisen menettelyn vuoksi menetimme pysyvästi ”veronkorotusta” 10,00 euroa – 0,30 euroa = 9,70 euroa.

Tapaus 2: Maksu verkkomaksulla

Ensin virasto antaa maksusta kuitin. Kun poistan ajoneuvon liikennekäytöstä samana päivänä, virasto siirtää kaikki 12 kuukauden ajalta päiväkohtaisesti maksetut ajoneuvoverot veronpalautuksiin. Tämä on vastoin ajoneuvoverolain 9 ja 28 §:ä, joiden nojalla veroa ei saa palauttaa päiviltä, joina ajoneuvo on ollut liikennekäytössä. Siksi kaikki, mitä seuraavaksi kerron, on jo lähtökohtaisesti laitonta.

Seuraavaksi virasto päättelee, että sillä on meille sekä palautettavaa (110,96 euroa) että maksuunpantavaa (10,00 euroa) veroa. Virasto aikoo nyt maksuunpanna veroa samalle verokaudelle kahteen kertaan (110,96 euroa ja 10,00 euroa). Maksuunpaneminen kahteen kertaan on vastoin ajoneuvoverolain 13 §:ää. Ajoneuvoverolaissa ei myöskään ole säännöstä, jonka nojalla ajoneuvon liikennekäytöstä poiston yhteydessä syntyisi toinen verokausi, jolle voisi maksuunpanna veroa.

Seuraavaksi virasto maksuunpanee 10,00 euroa. Sen jälkeen virasto peruu maksuunpanon ja vähentää sitä vastaavan määrän veronpalautuksista. Tämä on vastoin ajoneuvoverolain 31 §:ää. Palautettavaa veroa on käytettävä päiväkohtaisesti laskettujen verojen suorituksiksi ennen veron maksuunpanoa. Veroa ei saa maksuunpanoa, jos maksuunpantavaa ei jää jäljelle. Viraston Oma asiointi -palvelussa näkyy palautettavan veron määränä 100,96 euroa.

Virasto lähettää meille postitse paperisen maksutodistuksen, jossa on erittelyt:
– perusvero: 0,15 e
– käyttövoimavero: 0,14 e
– suoritukset/hyvitykset: -10,00 e
– maksettava: 0,00 e

Erittelyistä puuttuu jälleen ”veronkorotusta” koskeva rivi. Toisin kuin ajoneuvoverolipussa, maksutodistuksessa ei mainita mitään ajoneuvoverolain 62 §:stä. Tällainen maksutodistus ei ole ”veronkorotuksen” osalta kirjanpitokelpoinen kulutosite. Onko viraston tarkoituksena ollut harhauttaa verovelvollisia? Jos se kerran maksuunpanee ”veronkorotusta” veronpalautuksista, miksei se ole voinut eritellä sitä ja mainita, että veroa maksuunpannaan aina vähintään 10 euroa.

Ajoneuvoverolain nojalla viraston olisi pitänyt siirtää veronpalautuksiin 110,96 euroa – 0,30 euroa = 110,66 euroa (28 §), eikä tehdä mitään muuta. Viraston lainvastaisen menettelyn vuoksi menetimme pysyvästi ”veronkorotusta” 9,70 euroa.

Uutta tietoa 13.5.2025! Tämän artikkelin julkaisun jälkeen huomasin, että virasto näyttäisi päivittäneen tietojärjestelmäänsä niin, että se siirtää kaikki 12 kuukauden ajalta päiväkohtaisesti maksetut ajoneuvoverot veronpalautuksiin, maksuunpanee 10 euroa, peruu maksuunpanon, vähentää sitä vastaavan määrän veronpalautuksista ja maksuunpanee 10 euroa ajoneuvoverolipulla. Kun olen maksanut 10 euroa, se siirtää 10 euroa veronpalautuksiin. Veronpalautuksiin jää 12 kuukautta vastaava määrä – 0,304 euroa – 9,696 euroa + 10 euroa = 12 kuukautta vastaava määrä. Menetimme taas pysyvästi ”veronkorotusta” 9,70 euroa. Nyt tuli ennätys! Kolme maksuunpanoa samalle verokaudelle. Se on veronhimoa!

Tapaus 3: Suoritus veronpalautuksista

Kerroin edellä, että viraston Oma asiointi -palvelussa näkyi palautettavan veron määränä 100,96 euroa. Mitä tapahtuu seuraavalla viikolla, kun otan ajoneuvon liikennekäyttöön ja poistan sen liikennekäytöstä samana päivänä?

Ensin virasto päättelee, että sillä on meille sekä palautettavaa (100,96 euroa) että maksuunpantavaa (10,00 euroa) veroa. Seuraavaksi virasto maksuunpanee 10,00 euroa. Sen jälkeen virasto peruu maksuunpanon ja vähentää sitä vastaavan määrän veronpalautuksista. Tämä on vastoin ajoneuvoverolain 31 §:ää. Palautettavaa veroa on käytettävä päiväkohtaisesti laskettujen verojen suorituksiksi ennen veron maksuunpanoa. Veroa ei saa maksuunpanoa, jos maksuunpantavaa ei jää jäljelle. Viraston Oma asiointi -palvelussa näkyy palautettavan veron määränä 90,96 euroa.

Virasto lähettää meille postitse paperisen maksutodistuksen, jossa on erittelyt:
– perusvero: 0,15 e
– käyttövoimavero: 0,14 e
– suoritukset/hyvitykset: -10,00 e
– maksettava: 0,00 e

Ajoneuvoverolain nojalla viraston olisi pitänyt siirtää veronpalautuksista 0,30 euroa verokauden verojen suoritukseksi (31 §), eikä tehdä mitään muuta. Viraston lainvastaisen menettelyn vuoksi menetimme pysyvästi ”veronkorotusta” 9,70 euroa.

Verohallinto kiemurtelee

Kysyin Verohallinnon OmaVeron neuvonnasta, onko tämä 10 euroa osakeyhtiön tuloverotuksessa kokonaan vähennyskelpoinen kulu. Muotoilin kysymykseni viitisen kertaa uudelleen [pdf]. Viitisen eri virkamiestä kiersi kysymykseni. Sitten luovutin. Tiedän nyt ainakin, että Verohallinto ei ota kantaa kirjanpitoon liittyviin kysymyksiin vaan ainoastaan verotukseen liittyviin kysymyksiin. Kysymykseni liittyi verotukseen; siksi Verohallinnolta kysyinkin. Myönnän, että lipsautin kysymykseeni kirjanpito-sanan muutaman kerran ajattelematta, että Verohallinto voisi takertua siihen ja kiertää kysymykseni sillä perusteella.

Eikö virastolla olekin erikoinen tulkinta vaihdannan välineistä? Jos olen ostamassa torilta kilon perunoita, maksan 100 euron setelillä, myyjä laittaa lippaaseensa 100 euroa, maksuunpanee 10 euroa, peruu maksuunpanon ja palauttaa minulle 90 euroa vaihtorahaa. Silloinhan perunat maksoivat minulle 10 euroa, mutta sain kuitin vain yhdestä kilosta perunoita (2 euroa).

Ajoneuvoverolaki on helppo ymmärtää

Matematiikan opettajani sanoi liitutaulun edessä – ei usein mutta joskus – että tämähän on selvää pässinlihaa.

Ajoneuvoverolaki, 8 §: ” Verovelvollisuus alkaa päivänä, jona ajoneuvo […] otetaan liikennekäyttöön.”
Ajoneuvoverolaki, 8 §: ”Verovelvollisuus päättyy päivänä, jona ajoneuvon liikennekäytöstä poisto […] rekisteriin;
Ajoneuvoverolaki, 9 §: ”Veron määrä verokaudelle lasketaan kertomalla perus- ja käyttövoimaveron päiväkohtaisten määrien summa verokaudessa olevien päivien lukumäärällä.”
Ajoneuvoverolaki, 13 §: ”[…] ajoneuvovero kannetaan verokaudelta, jonka pituus on 12 kuukautta. Ajoneuvovero maksuunpannaan verovelvollisen omistus- tai haltijuusajalta päiväkohtaisena verona.”
Ajoneuvoverolaki, 14 §: ”Verokausi alkaa päivästä, jona 8 §:ssä tarkoitettu verovelvollisuus alkaa.”
Ajoneuvoverolaki, 14 §: ”Verokausi päättyy […] päivänä, jona 8 §:ssä tarkoitettu verovelvollisuus päättyy.”
Ajoneuvoverolaki, 15 §: ”Ajoneuvovero pannaan maksuun viipymättä, kun verokausi on alkanut […].”
Ajoneuvoverolaki, 26 §: ”Vero kannetaan jakson aikana rekisterissä olleista ajoneuvoista päiväkohtaisesti.”
Ajoneuvoverolaki, 27 §: ”Veroa palautetaan, jos verokauden aikana ajoneuvon liikennekäytöstä poisto tai lopullinen poisto merkitään rekisteriin […].”
Ajoneuvoverolaki, 28 §: ”Palautuksen määrä lasketaan päiväkohtaisesti 10 ja 11 §:n mukaisesti.”
Ajoneuvoverolaki, 31 §: ”Jos Liikenne- ja viestintävirastolla on verovelvolliselle sekä palautettavaa että tälle maksuun pantavaa veroa, virasto siirtää verovelvollista kuulematta palautuksen veron suoritukseksi. […] Jos maksuun pantavaa veroa ei ole, palautus siirretään odottamaan seuraavaa maksuunpanoa.”
Ajoneuvoverolaki, 62 §: ”Ajoneuvoveroa maksuunpannaan aina vähintään 10 euroa verokauden pituudesta riippumatta, […]. Veroa palautetaan, jos palautettava määrä on viisi euroa tai sen yli. […].”

Ajoneuvoveron maksuunpaneminen (15 §) tarkoittaa veron maksuunpanemista ajoneuvoverolipulla verokauden alussa. Tällöin maksuunpannaan päiväkohtaiset ajoneuvoverot 12 kuukauden ajalta etukäteen.

Jos veronpalautuksia on riittävästi käytettävissä verojen suorituksiksi, vaikka yleensä ei ole, niin niitä käytetään verojen suorituksiksi (31 §), eikä veroa maksuunpanna lainkaan.
Jos veronpalautuksia ei ole riittävästi käytettävissä verojen suorituksiksi ja jos ennen maksuunpanoa todetaan, että maksuunpantavaa veroa jää 12 kuukauden pituiselta verokaudelta alle 10 euroa, niin päiväkohtaisia veroja maksuunpannaan ajoneuvoverolipulla niin monta päivää enemmän, että 10 euroa ylittyy (31 ja 62 §).
Jos veroa ei ole ehditty maksuunpanemaan ennen kuin verokausi on päättynyt, vaikka yleensä on ehditty, ja verokauden todellisen veron määrä päiväkohtaisesti laskettuna jää alle 10 euron, niin päiväkohtaisia veroja maksuunpannaan ajoneuvoverolipulla niin monta päivää enemmän, että 10 euroa ylittyy (62 §). Jos päiväkohtaisen veron määrä on esimerkiksi 0,304 euroa, niin maksuunpantava määrä on aina vähintään 33 * 0,304 euroa = 10,03 euroa.

Maksuunpantuun veroon (esim. 365 päivää, 33 päivää, 158 päivää…) sovelletaan palautusta koskevia säännöksiä (27, 28 ja 62 §) maksuunpanon määrästä riippumatta. Viittaan 62 §:llä tässä yhteydessä siihen, että veroa palautetaan, jos palautettava määrä on viisi euroa tai sen yli.

Ajoneuvoverolaissa ei ole säännöstä, jonka nojalla verokauden lopullisen veron määrä on aina vähintään 10 euroa. Sen sijaan ajoneuvoverolaissa on säännökset, joiden nojalla lopullisen veron määrä verokaudelle on maksuunpanon ja palautuksen jälkeen aina päiväkohtainen, vaikka ajoneuvo olisi ollut liikennekäytössä vain yhden päivän ajan ja verokausi olisi yhden päivän pituinen (27, 28 §).

Lopullisen veron määrä verokaudella on aina päiväkohtainen riippumatta siitä, maksuunpannaanko vero ajoneuvoverolipulla, maksaako verovelvollinen sen verkkomaksulla, käytetäänkö veronpalautuksia veron suoritukseksi tai onko kyseessä jaksoverotus (8, 9, 10, 11, 13, 14, 15, 26, 27, 28, 31 ja 62 §). Ajoneuvoverolain 26 § vahvistaa pääsäännön, ei kumoa sitä.

Ajoneuvoverotus on ajoneuvoverolain nojalla päiväkohtainen, tasa-arvoinen, hallinnollisesti kevyt, maksuliikennettä vähentävä ja ympäristölle niin ystävällinen kuin mahdollista. Virasto on kääntänyt kaiken päälaelleen. Viraston toimenpiteitä voidaan kutsua piileväksi korruptioksi, tehottomuudeksi, osaamattomuudeksi ja niin edelleen.

Hallituksen esitykset

Hallituksen esityksessä (111/2003) ehdotetaan säädettäväksi laki ajoneuvoverosta. Esityksessä todetaan päiväkohtaisesta verotuksesta ja maksuliikenteestä muun muassa seuraavaa:

Uudistus tarkentaa (rekisteri)muutosten huomioon ottamista siten, että nyt näillä olisi vaikutus päivän tarkkuudella laskettuna.
Tällöin maksuun panot ja palautukset voidaan toimittaa juuri niin monelta päivältä, kuin ajoneuvorekisterin tiedot kulloinkin edellyttävät.
Jos verokausi katkeaa, se vero, joka on maksettu 12 kuukauden jäljellä olevalta ajalta, palautetaan sille, joka on sen verovelvollisena maksanut tai tämä määrä käytetään hänen seuraavan ajoneuvonsa hyväksi.
[…] veron palauttamiseen liittyvät uudistukset vähentävät maksuliikennettä sekä alentavat verolippujen tulostus- ja postituskustannuksia sekä muita veronkannon kustannuksia. Jaksoverotukseen siirtyminen merkitsee myös yrityksille kustannussäästöä veronmaksun helpottuessa.
Ajoneuvoverotuksen tietojärjestelmässä käyttöön otettava menettely, jossa veronpalautus siirretään odottamaan seuraavaa maksuunpanoa, vähentää osaltaan veronkannon kustannuksia.
Edestakaista maksuliikennettä vältetään, kun veronpalautukset siirretään odottamaan seuraavaa maksuunpanoa, jonka yhteydessä ne voidaan käyttää verovelvollisen seuraavien maksuunpanojen hyväksi.

Käsittelen ajoneuvoverotuksen päiväkohtaisuutta ja lain 62 §:ään tehtyjä muutoksia tarkemmin viiden sivun mittaisessa analyysissäni [pdf], jonka lähetin virastolle oikaisuvaatimuksemme täydennykseksi.

Hallinto-oikeuden ratkaisut

Pyysin Helsingin hallinto-oikeudelta apua asiakirjan yksilöinnissä. Halusin tilata ratkaisuja, joissa on mainittu ajoneuvoverolain (1281/2003) 62 §. Kerroin, että olen kiinnostunut ratkaisuista, jotka koskevat 62 §:ssä säädettyä maksuunpanon määrää. Oikeuden viestintäasiantuntija löysi asianhallintajärjestelmästään 14 ajoneuvoveroa koskevaa valitusta vuosilta 2021–2025, joissa sovelletaan 62 §:ää, ja lähetti minulle niistä kaksi ratkaisua.

Ratkaisuissa 6740/2023 ja 368/2024 valittajille on langennut 10 euron ”jälkivero” liikennekäytöstä poistetun ajoneuvon käytöstä liikenteessä yhden päivän ajan. Ratkaisuissa ei kuitenkaan oteta kantaa veron palauttamiseen 28 §:n nojalla, eikä siten verokauden lopullisen veron määrään.

Pyysin Helsingin hallinto-oikeudelta uudelleen apua asiakirjan yksilöinnissä. Kerroin, että ratkaisun tulisi koskea myös 31 §:ssä säädettyä veronpalautuksen käyttämistä verojen suorituksiksi, eli tilannetta, joka vastaa tämän artikkelini tapausta 2 (edellä). Oikeuden viestintäasiantuntija ei löytänyt yhtään ratkaisua, jossa olisi sovellettu 31 §:ää.

Kysyin virastolta, tietääkö se yhtään hallinto-oikeuden ratkaisua, jossa on otettu kantaa 10 euron maksuunpanoon. Virasto vastasi, että sen tiedossa on ainakin yksi ratkaisu.

Helsingin hallinto-oikeuden päätöksessä 05944/14/8304 todetaan, että ajoneuvoverot kahdelta lyhyeltä verokaudelta on maksuunpantu määriltään oikein. Tässäkään ratkaisussa ei kuitenkaan oteta kantaa veron palauttamiseen 28 §:n nojalla, eikä siten verokauden lopullisen veron määrään.

Pienin perittävä määrä aiheuttanut sekaannusta

Hallituksen esityksessä ajoneuvoverolain muuttamisesta (HE 63/2005) todetaan, että perimisellä
62 §:ssä tarkoitetaan maksamattoman veron perintää ulosottoteitse. Ilmaisu ”pienin perittävä veron
määrä on 10 euroa” poistettiin ajoneuvoverolain 62 §:stä 15.8.2005 alkaen. Ilmaisu ”pienin
perittävä määrä” jäi kuitenkin vahingossa 62 §:n otsikkoon.

Virasto tulkitsee ajoneuvoverolain 62 §:n otsikkoa ja sen ensimmäisen momentin ensimmäistä virkettä intuitiivisesti niin, että lopullisen veron määrä verokaudella on aina vähintään 10 euroa. Intuitiota tehostaa ensimmäisen momentin ensimmäisen virkkeen sanamuoto ”verokauden pituudesta riippumatta”. Viraston tulkinnan mukaan 62 § estää sitä soveltamasta veronpalautuksen määrää koskevaa säännöstä (28 §) siinä tapauksessa, että päiväkohtaisella laskennalla (10 ja 11 §) verokauden veron määrä jää alle 10 euron.

Onko virasto tulkinnut jo syksyllä 2003, että se on pakotettu ”perimään” verokaudelta veroa aina vähintään 10 euroa? Eikö se ole pystynyt itseohjautumaan takaisin keväällä 2005, kun se sai tietoonsa, ettei perinnällä tarkoitetakaan ”perintää” ajoneuvoverolipulla, vaan sillä tarkoitetaan maksamattomien verojen perintää ulosottoteitse? En laskisi pois mahdollisuutta, että virasto on saanut tulkintaansa poliittista ohjausta. Liikenneministerin salkku oli Kokoomuksella 13.4.1995–17.4.2003, jonka jälkeen se oli SDP:llä 17.4.2003–19.4.2007, Keskustalla 19.4.2007–22.6.2011 ja Vasemmistoliitolla 22.6.2011–4.4.2014. Hallituksen esitys eduskunnalle ajoneuvoverolaiksi (111/2003) annettiin 24.10.2003 ja laki tuli voimaan 1.1.2004.

”Kun auton käyttöä säätää, kannattaa kuitenkin muistaa, että pienin perittävä ajoneuvovero on 10 euroa. Esimerkkinä toimivalla Opel Zafiralla se tarkoittaa noin viiden päivänä veroja.” – Kauppalehti 23.1.2019

Viraston tulkinta ajoneuvoverolaista

Virasto tulkitsee tapauksessa 2 (edellä) ajoneuvoverolakia seuraavalla tavalla:

Kun verovelvollinen on maksanut 12 kuukauden ajoneuvoveron ja ajoneuvo poistetaan liikennekäytöstä, virasto palauttaa veronpalautuksiin kaikki 12 kuukauden ajalta maksetut verot. Tämä on vastoin ajoneuvoverolain 28 §:ää. Ajoneuvoveroa ei saa palauttaa päiviltä, joina ajoneuvo on ollut liikennekäytössä.
Virasto maksuunpanee veroa samalle verokaudelle kahteen kertaan. Kyseessä on sama verokausi, koska ajoneuvoverolain 14 §:n nojalla 12 kuukauden pituinen verokausi päättyy ennenaikaisesti, kun ajoneuvo poistetaan liikennekäytöstä. Ajoneuvoverolaissa ei ole säännöstä, jonka nojalla ajoneuvon liikennekäytöstä poiston yhteydessä syntyisi toinen verokausi, jolle voisi maksuunpanna veroa.
Virasto maksuunpanee veroa 12 kuukautta + 10 euroa vastaavan määrän. Tämä on vastoin ajoneuvoverolain 13 §:ää.
Virasto palauttaa veroa 12 kuukautta – 10 euroa vastaavan määrän. Tämä on vastoin ajoneuvoverolain 9 ja 28 §:ää. Palautuksen määrä on laskettava päiväkohtaisesti 10 ja 11 §:n mukaisesti.
Virasto maksuunpanee 10 euroa ja siirtää veronpalautuksista 10 euroa maksuunpanon suoritukseksi. Tämä on vastoin ajoneuvoverolain 31 §:ää. Palautettavaa veroa on käytettävä päiväkohtaisesti laskettujen verojen suorituksiksi ennen veron maksuunpanoa. Veroa saa maksuunpanna ainoastaan, jos palautettava vero ei riitä verokauden päiväkohtaisesti laskettujen verojen suorituksiksi. Vain jos veroa maksuunpannaan, sitä on maksuunpantava aina vähintään 10,00 euroa verokauden pituudesta riippumatta.

Eikö virastolle ole tullut mieleen, että sen tulkinta saattaisi olla virheellinen?

Ei erittele ajoneuvoveroja edes reskontrassaan

Kerroin edellä epäselvistä ajoneuvoverolipuista ja maksutodistuksista. Halusin selvittää, mille tilinpäätöksen alimomentille tai kirjanpitotilille virasto itse kirjaa perusveron, käyttövoimaveron, maksutapalisän, lisäveron, kiinteän veron, kulutusveron, veronkorotuksen ja ”veronkorotuksen”. Virasto vastasi, ettei se erittele ajoneuvoverokertymää eri alimomenteille tai kirjanpitotileille. Muotoilin kysymykseni uudelleen kaksi kertaa. Virasto vastasi, ettei se erittele ajoneuvoverokertymää missään, ei edes reskontrassaan [pdf]. Tämä vaikutti erikoiselta.

Seuraavaksi kysyin liikenne- ja viestintäministeriöltä, tietääkö se, kuinka paljon ajoneuvoveron perusveroa kerättiin tai kannettiin vuonna 2023, ja jos se tietää, niin miltä viranomaiselta se sai tiedon. Ministeriö ohjasi kysymykseni ymmärtämättömyyttään valtiovarainministeriölle, mutta huomautin siitä. Ministeriö vastasi [pdf], mutta ei vastannut kysymykseeni, että tietääkö se. Sen sijaan se kiersi kysymykseni vastaamalla, että tarvittaessa se tiedustelee verokertymätietoja valtiovarainministeriön vero-osaston valmisteverotusyksiköstä ja että valtiovarainministeriö vastaa ajoneuvoverolainsäädännön valmistelusta ja täytäntöönpanon seurannasta.

Valtiovarainministeriö ei vastannut, että tietääkö liikenne- ja viestintäministeriö. Sen sijaan se vastasi [pdf], että ajoneuvoveron kokonaiskertymä vuonna 2023 oli 1 087 miljoonaa euroa ja perusveron osuus tästä oli 660 miljoonaa euroa. Lähteeksi se mainitsi Valtiokonttorin. Ministeriön mukaan perusveron osuus arvioidaan Traficomilta saatujen maksuunpanoluetteloiden perusteella. Kerroin tapauksessa 2 (edellä), että virasto käyttää jo kertaalleen maksuunpantuja, maksettuja ja veronpalautuksiin palautettuja veroja maksuunpanojen suorituksiksi, eli tapahtuu kaksinkertaisia maksuunpanoja. Eikö arvioinnissa silloin pitäisi ottaa huomioon myös veronpalautusluettelot? Tällaisia luetteloita ei liene olemassa. Uskallan väittää, että virasto tietää perusveron, käyttövoimaveron, maksutapalisän, lisäveron, kiinteän veron, kulutusveron, veronkorotuksen ja ”veronkorotuksen” kertymät, mutta pitää ne salassa, koska niiden julkaisemisesta voisi olla virastolle haittaa mahdollisessa kavallusta koskevassa rikosoikeudenkäynnissä.

Viraston tulkinta ajoneuvoverolaista ja verokertymien salaaminen on johtanut siihen, että ajoneuvoveron perus- ja käyttövoimaverojen kertymä arvioidaan Suomen valtion tilinpäätökseen. Suomessa tilastoidaan biojätekompostorit litran tarkkuudella, mutta ajoneuvojen perus- ja käyttövoimaverojen kertymää ei tiedetä.

Kieltäytyi verosopimuksesta

Saamme vuodessa postitse 52 paperista ajoneuvoverolippua tai maksutodistusta – tai ainakin meidän pitäisi saada. Viime vuonna virasto ”unohti” lähettää meille noin 20 maksutodistusta, ja jouduimme pyytämään niitä erikseen. Maksamme veroa viraston pankkitilille noin 25 kertaa vuodessa. Määrä vaihtelee sen mukaan, maksammeko joka viikko 10 euroa vai joka kymmenes viikko koko vuoden verot kerrallaan ja kuinka usein pyydämme veronpalautusta pankkitilillemme.

Ajoneuvomme perus- ja käyttövoimaverojen määrä on vuodessa yhteensä 52 * 0,304 euroa = 15,808 euroa. Jos ajoneuvomme olisi liikennekäytössä joka päivä, niin verojen määrä olisi vuodessa yhteensä 365 * 0,304 euroa = 110,96 euroa. Tällä hetkellä maksamme perusveroa, käyttövoimaveroa ja ”veronkorotusta” vuodessa yli 500 euroa, josta virasto ei palauta mitään.

Ehdotimme virastolle verosopimusta, jossa maksaisimme perus- ja käyttövoimaveroja joka vuosi 12 kuukauden ajalta, eli myös päiviltä, joina ajoneuvo on poistettu liikennekäytöstä. Virasto kieltäytyi [pdf]. Juonikuvio alkoi näyttäytyä; ”veronkorotus” todellakin ”aina menee”.

Jarruttaa ilmastotoimissa

Jaksoverotus tarkoittaa, että virasto lähettää verovelvolliselle laskun ajoneuvoveroista jälkikäteen. Ajoneuvoverolain 26 §:n nojalla jaksoverotettavaksi voidaan erityisistä syistä hyväksyä verovelvollinen, joka vastaa 1–49 ajoneuvon veroista. Erityisiä syitä ei tarvita, jos ajoneuvoja on vähintään 50. Löysin viraston sivuilta puolivahingossa hakemuslomakkeen, jolla vähintään 10 ajoneuvon verosta vastaava yritys voi hakea jaksoverotettavaksi kuukausittaisella verkkolaskulla ilman että sen tarvitsee esittää itse erityisiä syitä.

Vastaamme ainoastaan yhden ajoneuvon verosta, mutta 26 §:n nojalla yksikin ajoneuvo riittää, kunhan erityiset syyt ovat verrattain päteviä. Haimme jaksoverotettavaksi. Ilmoitimme erityisiksi syiksi ekologisen jalanjäljen pienentämisen. Virasto hylkäsi hakemuksemme [pdf]. Se ei edes harkinnut erityisiä syitämme vaan vetosi siihen, että edellytyksenä jaksoverotukseen pääsemiseksi on vähintään 10 ajoneuvoa. Ajoneuvoverolaissa ei ole tällaista säännöstä.

”Traficomin toiminnan kehittämiseen kuuluu viraston asiakaspalvelun ja palveluprosessien digitalisointi ja automatisointi. Digitaalisuus vähentää luonnonvarojen kulutusta ja parhaimmillaan se parantaa asiakaskokemusta, vähentää virheitä ja väärinkäytöksiä sekä tehostaa traficomilaisten työtä.” – Traficomin vastuullisuusraportti 2023

”Työmme on osa valtionhallinnon digitalisaatiota. On hienoa, että vastuullisuus tuo myös konkreettisia säästöjä.” – Traficomin vastuullisuusraportti 2023

Virasto ei harkitse verovelvollisen esittämiä erityisiä syitä jaksoverotukseen pääsemiseksi lainkaan, jos verovelvollisella on omistuksessaan alle 10 ajoneuvoa. Tämä on vastoin ajoneuvoverolain 26 §:ää. Virasto ei kuitenkaan edellytä lainkaan erityisiä syitä yrityksiltä, joilla on omistuksessaan 10–49 ajoneuvoa. Tämä on hyväksyttävää, jos virasto on päättänyt verovelvollisten erityiset syyt itse niiden puolestaan. Erityisiä syitä voivat olla esimerkiksi yritysten taloushallinnon tehostaminen, digitalisaation edistäminen ja ympäristön suojeleminen. Halusimme verrata omia erityisiä syitämme viraston päättämiin erityisiin syihin, mutta virasto ei kertonut niitä eikä antanut pyynnöstä niitä koskevaa asiakirjaa. Liekö niitä olemassakaan ja virasto tulkinnut numeron 50 numeroksi 10, jälleen kerran lainvastaisesti.

Antaa määräalennuksia

Virasto ei kanna vähintään 10 ajoneuvosta vastaavilta jaksoverotettavilta verovelvollisilta ”veronkorotusta”, koska ajoneuvoverolain 26 §:ssä säädetään, että vero kannetaan jakson aikana rekisterissä olleista ajoneuvoista päiväkohtaisesti. Tämä säännös lienee myös tehostanut viraston intuitiivista tulkintaa, jonka mukaan lopullisen veron määrä verokaudella on aina vähintään 10 euroa, paitsi jaksoverotettavilla verovelvollisilla. Viraston tulkinta merkitsee, että ajoneuvoverotuksessa on ajoneuvojen määrään perustuva epätasa-arvoinen määräalennusjärjestelmä, joka kannustaa yrityksiä hankkimaan paljon ajoneuvoja ja ajamaan niillä vähän. Ajoneuvoverolaissa ei ole säännöstä määräalennuksesta.

Ajoneuvoverolain 26 § vahvistaa pääsäännön verotuksen päiväkohtaisuudesta, ei kumoa sitä. Tolkun järki sanoo, ettei lakia voida tulkita käänteisellä päättelyllä verovelvollisen haitaksi niinkin tärkeässä asiassa kuin lopullisen veron vähimmäismäärä verokaudella. Vähimmäismäärästä on säädetty aivan selkeästi 8, 9, 10, 11, 13, 14, 15, 27, 28, 31 ja 62 §:ssä.

Koodarit naureskelevat

Törmäsin sattumalta Facebookissa ohjelmistokehittäjään, joka tekee virastolle töitä. Olen itsekin ohjelmistokehittäjä; ajoneuvoverolippujen ja maksutodistusten erittelyjen laskuvirheet eivät synny itsestään, vaan ne on pitänyt puukottaa ohjelmistoon. Puukottaminen on ammattislangia ja tarkoittaa tietokoneohjelmiston muokkaamista siten, että jokin ongelma tai tarve saadaan ratkaistua, mutta ratkaisu jää rakenteeltaan huonoksi, vaikeasti ylläpidettäväksi tai herkäksi virheille. Esimerkiksi ajoneuvoverolippujen maksettavaksi summaksi pakotetaan 10,00 euroa, vaikka eriteltyjen verojen summa on vain 0,304 euroa.

”Näin Traficomille töitä tekevänä softakehittäjänä jäi kiinnostamaan, että tuliko tämä virhe korjattua jo Traficomin päässäkin? 😅”

Tekoäly vuotaa asiakirjoja?

En käyttänyt tämän artikkelin kirjoittamisessa tekoälyä. Pyysin kuitenkin ChatGPT:tä tarkistamaan siinä olevat kirjoitusvirheet. Yhtäkkiä se alkoi käydä läpi jossain toisessa tekstissä olevia kirjoitusvirheitä. Teksti oli kuin jonkun juristin tai syyttäjän kirjoittamaa:

Ajoneuvoverolaissa säädetään, milloin veroa palautetaan.

Ajoneuvoveron palauttaminen on säädetty pakolliseksi eikä virastolla ole asiassa harkintavaltaa.

Veron palauttamatta jättäminen edellyttää aina lain säännöstä.

Ajoneuvoverolaissa säädetään, että veroa ei palauteta, jos palautettava määrä on pienempi kuin viisi euroa.

Muuta palauttamatta jättämisen perustetta ajoneuvoverolaissa ei ole.

Traficom ei palauta myöskään niin sanottua ”veronkorotusta”.

Virasto on tietoinen, ettei se palauta kyseistä suoritusta.

Virasto kertoo asiasta esimerkiksi oikaisuvaatimuksiin antamissaan päätöksissä.

Viranomainen syyllistyy kavallukseen, jos hän ottaa haltuunsa toisen omaisuutta, jonka hallussapito perustuu saantoon, jossa omaisuus on palautettava tai muutoin säädetty toisen hyväksi.

Traficomin menettely täyttää kavalluksen tunnusmerkistön, jos se ottaa valtion varoihin suorituksen, joka lain mukaan olisi pitänyt palauttaa asiakkaalle.

Hallinnossa noudatetaan laillisuusperiaatetta, jonka mukaan viranomainen saa tehdä vain sellaisia hallintotoimia, joihin sillä on laissa säädetty toimivalta.

Laillisuusperiaate ilmenee myös perustuslaissa.

Hallintotoimen toimivallan puuttuminen aiheuttaa hallintotoimen mitättömyyden.

Mitättömäksi katsottu hallintotoimi ei sido ketään eikä sitä tarvitse noudattaa.

Ajoneuvoveron palauttamatta jättämistä koskeva päätös on mitätön, jos Traficom on ylittänyt toimivaltansa.

Jos veron määrää koskeva päätös on syntynyt ilman veron määräämistä koskevan harkinnan käyttöä, päätös voidaan hallintopakkokeinoin poistaa.

Hallintopakkokeinoista säädetään hallintolain 8 luvussa ja ne edellyttävät aina laissa säädettyä toimivaltaa.

Traficomilla ei ole toimivaltaa määrätä laissa säädetyn veron lisäksi muuta veroa tai maksua eikä määrätä veroa korkeampana kuin laissa säädetään.

Kysyin ChatGPT:ltä, mistä asiakirjasta tai lähteestä nämä virkkeet ovat. Se vastasi, etteivät ne ole lainauksia mistään ulkopuolisesta asiakirjasta tai lähteestä.

”➔ Toisin sanoen: en ole ottanut sitä mistään muualta. Se esiintyi sinun lähettämässäsi tiedostossa (nimeltä traficom_kavallus_luonnos.txt), ja minä vain luin sen sieltä.” – ChatGPT

”➔ Eli olet oikeassa.
Tiedoston loppuosa vaikuttaa tulleen jostain muualta, tai ainakin se on eri tyylillä kirjoitettu kuin se, mitä ilmeisesti itse kirjoitit.” – ChatGPT

Hylkäsi palautushakemuksemme

Olemme lähettäneet virastolle tähän mennessä vasta kolme ajoneuvoveron palautushakemusta. Virasto hylkäsi ne kaikki. Ensimmäisessä päätöksessään 7.11.2024 [pdf] virasto käytännössä ilmiantoi itsensä. Rivien välistä voidaan lukea, että virasto saattaa haluta testata tämän asian hallinto-oikeudessa ja hävitä sen siellä tarkoituksella. Aluksi virasto referoi perusteluitamme. Sen jälkeen se referoi ajoneuvoverolain pykäliä, jotka tukevat perusteluitamme. Lopuksi se perustelee, miksi palautusta ei muodostunut. Perustelut ovat ristiriidassa juuri niiden pykälien kanssa, joita se referoi.

Oikaisuvaatimuksemme jumissa

Olemme lähettäneet virastolle tähän mennessä vasta kaksi oikaisuvaatimusta ikään kuin koepalloina [pdf] [pdf]. Oikaisuvaatimuksiamme on käsitelty jo yli viisi kuukautta. Viraston mukaan oikaisuvaatimusten keskimääräinen käsittelyaika on kolme kuukautta, niiden vaikeusasteesta riippuen, ja vaatimukset käsitellään saapumisjärjestyksessä. Tilanne viittaa siihen, että ratkaisu on vaikea ja virasto pohtii oman toimintansa lainmukaisuutta.

Kiitos, että jaksoit lukea tai kuunnella! Jaa tätä ja laita kanava tilaukseen. 😁

Lähteet

Lainsäädäntö Logistiikka

Traficomia epäillään kavalluksesta