RebelWerksin puolitoista tuntia kestävä elokuva keräsi ensimmäisinä päivinä yli 700 000 katselukertaa. Olin yksi katsojista. Miksi ihmiset katsovat mieluummin omarahoitteisen elokuvan metsän keskeltä ostetusta 23 hehtaarin kokoisesta maatilasta kuin verovaroilla tuetun hämyisen elokuvan junamatkasta Moskovasta Murmanskiin?

RebelWerksin elokuvan menestys ei johtunut maatilasta, käsikirjoituksesta eikä välttämättä edes elokuvan tyylilajista. Ihmisiä kiinnostivat ennen kaikkea aito projekti, todelliset ihmiset ja tunne siitä, että he pääsevät seuraamaan jotain, mitä ei ole rahoitettu yhteisestä kassasta kansansivistämään heitä. Ihmiset katsoivat elokuvan uteliaisuuttaan, pääsivät pyllistämään kulttuuriväelle ja saivat hymyn kareen huulilleen. Ihmisten uteliaisuus on elokuva-alalla lopulta ainoa mittari, jolla on merkitystä. Itse ainakin tykkään tällaisesta omarahoitteisesta karkeasta sisällöstä.

Taivalkosken Isojalan ja Pikkujalan seikkailut kiinnostavat suomalaisia. Kuva: RebelWerks/YouTube. Kuva on julkaistu sitaattioikeudella.

Kulttuurin sisällöntuotanto ja -kulutus on siirtynyt viime vuosikymmeninä keskitetystä mallista hajautettuun malliin päin. Tällä hetkellä eletään suurta murrosvaihetta. Aiemmin ihmiset kuluttivat pääasiassa sisältöä, jota suuret mediatalot, televisiokanavat ja kulttuuri-instituutiot päättivät heille tarjota. Sisältö julkaistiin kuluttajille lineaarisesti tiettynä päivänä ja kellonaikana. Hajautetussa mallissa sisällöntuottajat voivat julkaista sisällön kuluttajille suoratoistona. Jos sisältö kiinnostaa ja vetoaa ihmisiin, se menestyy. Suomen julkisto on tästä käärmeissään — se menettää valtansa kulttuurin portinvartijana.

Olen kirjoittanut aiemmin siitä, että haluan enemmän tilaa vapaalle, nuorelle ja riippumattomalle medialle. Samaa toivon kulttuurille. Miksi verovaroilla koulutettujen asiantuntijoiden pitäisi päättää, millaista kulttuuria ihmisille tarjotaan, millaista kulttuuria rahoitetaan ja millaista kulttuuria ihmiset kuluttavat? En keksi muuta syytä kuin ihmisjoukkojen hallinta sosiaalihuoltovaltiossa. Mutta voidaan perustellusti kysyä, miten tämä toimii vapaassa maailmassa? RebelWerks ei pyytänyt lupaa tai rahaa keneltäkään. Se teki elokuvan ja julkaisi sen. Sadat tuhannet ihmiset vastasivat katsomalla elokuvan.

On totta, että omarahoitteinen sisällöntuotanto niin median kuin kulttuurin alalla saattaa laittaa ihmisjoukkoja liikkeelle ja horjuttaa yhteiskunnallista vakautta. Ratkaisuna ei kuitenkaan voi olla sosiaalisen median rajoittaminen tai kilpailevan sisällön tuottaminen verovaroilla. Oletko muuten huomannut, että EU mainostaa itseään sosiaalisessa mediassa? Tähän ollaan tultu. Ihmisten mieliin voi yrittää vaikuttaa, mutta heidän uteliaisuuttaan on huomattavasti vaikeampi hallita.