Mänttä‑Vilppula ottaa vesiosuuskunnat haltuun

Arttu Puuha
23/08/2026

Paikallisten vesiosuuskuntien talkoovoiman hiipuminen ja uudistunut vesihuoltolainsäädäntö pakottavat kunnat etsimään tapoja turvata vesihuollon toimivuus. Mänttä‑Vilppulassa on jo laitettu tuumasta toimeen: kaupunki varautuu siihen, että 2030-luvulla vesiosuuskunnat voivat halutessaan luovuttaa verkostonsa kaupungille.

Suomessa perustettiin 1990‑luvulla paljon paikallisia kylätasolla toimivia vesiosuuskuntia, mutta niiden toiminta on sittemmin vaikeutunut maaltamuuton ja väestön ikääntymisen vuoksi. Kansallisen vesihuoltouudistuksen ohjelma vuodelta 2021 kuvaa, kuinka pienillä vesihuoltolaitoksilla on pulaa osaajista ja rahasta, päätöksiä tehdään vajavaisen tiedon varassa ja tuleviin investointeihin ei varauduta riittävästi. Ohjelman mukaan monet laitokset eivät enää selviä velvoitteistaan, ja sadoilla pienillä laitoksilla ei ole edes riittävää tietoa verkostojensa kunnosta — mikä kasvattaa korjausvelkaa ja heikentää toimintavarmuutta. Ohjelma esittää tilanteeseen selkeän ratkaisun: vesihuollon rakenteita on uudistettava, omistusta ja työnjakoa arvioitava uudelleen ja kuntien sekä laitosten yhteistyötä vahvistettava. Tavoitteena on muodostaa yksiköitä, jotka pystyvät hoitamaan tehtävänsä ammattimaisesti ja varaamaan riittävät taloudelliset ja henkilöstöresurssit.

Vuoden 2026 alussa voimaan tullut uudistettu vesihuoltolaki (119/2001) ja sitä täydentävä valtioneuvoston asetus vesihuollosta (1173/2025) kiristävät kuntien velvoitteita merkittävästi. Lain mukaan kuntien on laadittava alueelleen vesihuoltosuunnitelma, jossa kuvataan muun muassa vesihuoltolaitosten toiminta-alueet, yhteistyö ja tavoitteet vesiosuuskuntien kanssa ja omistajapolitiikka vesihuollossa. Asetus puolestaan edellyttää vesihuoltolaitoksilta sekä omaisuudenhallintasuunnitelmaa, joka sisältää muun muassa tiedot verkostojen kunnosta, yhteenvedon pitkän aikavälin investointitarpeista ja arvion vesimaksujen muutostarpeista, että varautumissuunnitelmaa, jossa kuvataan muun muassa laitoksen kriittiset toiminnot, kriittiset asiakkaat sekä henkilöstön vastuut, resursointi, osaaminen, koulutus ja luotettavuus. Kiristyneet velvoitteet edellyttävät vesihuoltolaitoksilta järjestelmällistä toimintaa ja riittäviä resursseja. Lain perustelujen mukaan osuuskuntamuotoisen toiminnan tulee vastata lainsäädännön vaatimuksia eikä pelkkä talkootyö välttämättä ole riittävää.

Mänttä-Vilppulan kaupungin vesihuollon kehittämissuunnitelmassa vuodelta 2023 (hyväksytty vuonna 2025) todetaan, että kaupungissa toimii seitsemän vesiosuuskuntaa joista viisi ostaa veden kaupungilta, ja kahdella niistä on omat siiviläkaivot (aktiiviset vedenottokaivot). Suunnitelmassa tuodaan esiin, että vesiosuuskuntien toiminnan jatkuvuus on monin paikoin epävarmaa. Osuuskunnat ovat syntyneet aikana, jolloin kylissä oli enemmän väkeä ja tekijöitä, mutta perustajajoukko on nyt ikääntynyt, eikä uusia vastuunkantajia ole helppo löytää. Useat osuuskunnat toimivat vain yhden tai muutaman henkilön osaamisen ja voimavarojen varassa, mitä ei voida pitää toivottavana tilanteena. Suunnitelman mukaan Mänttä-Vilppulan kaupunki linjaa vuosina 2028–2030 periaatteet ja toimintamallin vesiosuuskuntien yhdistymisprosessille. Samalla se linjaa Mäntän Kaukolämpö ja Vesihuolto Oy:n periaatteet ja toimintamallin vesiosuuskuntien toimintojen vastaanottamisesta. Kaupunki ei kuitenkaan vielä tee pakkoratkaisuja: ohjelman mukaan vesiosuuskunnat vastaavat kaupungin alueella toimivien vesihuoltolaitosten määrällisestä vähentämisestä vuodesta 2030 alkaen.

Ruovedellä Kautun vesiosuuskunta ja Mustajärven viemäriosuuskunta halusivat luovuttaa verkostonsa Ruoveden vesihuoltolaitokselle. Ruovesi on Mänttä-Vilppulan naapurikunta. Ruoveden kunnan tekninen lautakunta linjasi vuonna 2026 vesi- ja viemäriosuuskuntien verkostojen haltuunoton periaatteet, mutta kunnanhallitus käytti otto-oikeuttaan ja palautti asian valmisteluun, jotta periaatteet voidaan valmistella uudelleen puhtaalta pöydältä — uudistetun vesihuoltolain pohjalle. Kumottujen haltuunoton periaatteiden mukaan Ruoveden kunta olisi ostanut verkostot nimelliseen hintaan. Samalla verkostojen korjausvelka sekä hoito- ja ylläpitovastuu olisivat siirtyneet kunnalle. Osuuskunnilta kunnalle siirtyviltä asiakkailta olisi peritty teknisen lautakunnan osuuskuntakohtaisesti vahvistama liittymismaksu.

Paikalliset vesiosuuskunnat tekevät arvokasta työtä, mutta 2030‑luvulla ollaan tosipaikan edessä. Uudistuneen vesihuoltolain mukaan kunnan on varmistettava vesihuoltolaitoksen toiminta‑alueen vesihuolto, jos a) kunta on vahvistanut toiminta-alueen ja b) laitos ei enää kykene toimimaan luotettavasti tai täyttämään lainsäädännön vaatimuksia. Tämä tarkoittaa yleensä vesiosuuskunnan verkoston haltuunottoa yhteisymmärryksessä osuuskunnan kanssa. Haltuunotto ei tarkoita, että osuuskunnan tekemä työ olisi ollut turhaa. Kunta jatkaa siitä, mihin osuuskunta on päässyt, ja varmistaa, että vesihuolto toimii myös silloin, kun omasta kylästä ei enää löydy tekijöitä.

”Jos vesihuoltolaitos ei kykene huolehtimaan vesihuollosta 9 §:ssä säädetyllä tavalla, kunnan on ryhdyttävä 6 §:n mukaisiin toimenpiteisiin vesihuollon toimivuuden varmistamiseksi alueella.” – Vesihuoltolaki 9 b §

Sukujuureni ovat Ruovedellä ja asun Mänttä‑Vilppulassa. Tämä artikkeli ei sisällä kaupallista yhteistyötä.

Lähteet

Arttu tutkiiHyvinvointiLainsäädäntöTurvallisuusYhteiskunta