Saako myyjä lisätä laskuun arvonlisäveron, vaikka hän ei ole arvonlisäverovelvollinen, ja vaikka Verohallinnon lausunnon mukaan hänellä ei ole oikeutta laskuttaa arvonlisäveroa? Tällainen tapaus on nyt pöydälläni.
Yritykseni omistaa liikehuoneiston Mänttä-Vilppulassa. Veden kiinteistölle toimittaa Pohjaslahden alueen vesiosuuskunta. Patentti- ja rekisterihallitus merkitsi kesäkuussa 2024 osuuskunnan toiminnan lakanneeksi. Samalla sen arvonlisäverovelvollisuus päättyi. Veden toimittaminen jatkui kuitenkin entiseen tapaan. Kesäkuussa 2025 osuuskunta sai palautettua rekisterimerkintänsä ennalleen.
Vesiosuuskunta laskutti syksyllä 2024 arvonlisäveron, vaikka se ei ollut arvonlisäverovelvollinen vesimittarin lukuhetkellä eikä laskutushetkellä. Käsittääkseni kyseessä on laskutusvirhe; osuuskunta sai perusteettoman edun, joka on palautettava kaikille asiakkaille. Yritykseni osalta kyseessä on vain 49 euroa, mutta yhteensä kyse on noin 8 000 eurosta.
Perusteettoman edun palautusvelvollisuus perustuu yleiseen yksityisoikeudelliseen perusteettoman edun oppiin, joka ilmenee oikeuskäytännössä. Kirjanpitolain nojalla myyjän on kirjattava saamansa perusteeton etu velaksi, ja velka on kirjattava viimeistään sille tilikaudelle, jolloin virhe havaitaan. Ostajan on vastaavasti kirjattava antamansa perusteeton etu joko saamisiin tai suoraan kuluksi.
Verohallinto ei ota kantaa kirjanpitoon liittyviin kysymyksiin, mutta sitä kiinnostaa tuloverotuksen näkökulmasta, antaako vesiosuuskunnan tilinpäätös oikean ja riittävän kuvan toiminnan tuloksesta. Arvonlisäveron osalta Verohallinto arvioi, onko vero käsitelty verotuksessa oikein, ja vastaako laskutus ja kirjanpito tätä käsittelyä.
Yritys saa vähentää vesilaskun sisältämän ALV:n arvonlisäverotuksessa siltä osin kuin se on käyttänyt vettä arvonlisäverollisessa liiketoiminnassa. Vähennysoikeus on olemassa, vaikka vesiliittymä olisi yksityisessä omistuksessa ja vesilasku olisi osoitettu yksityishenkilölle. Tämä vinkkinä yrittäjille.
Vähennysoikeus edellyttää, että veden myyjä on arvonlisäverovelvollinen. Verohallinnon lausunnon mukaan vesiosuuskunnalla ei ollut oikeutta laskuttaa arvonlisäveroa, koska se ei ollut mittarinlukuhetkellä eikä laskutushetkellä arvonlisäverovelvollinen [pdf]. Laskumerkinnät antoivat ymmärtää, että laskun loppusumma sisältää arvonlisäveron, mutta tosiasiallisesti se ei sisältänyt [pdf].
Vesiosuuskunta totesi syksyn 2025 laskutusta koskien, että laskutuksen arvonlisäverollisuus ratkaistaan vesimittarin lukuhetken ALV-rekisteritilanteen mukaan [lähde], mikä on myös Verohallinnon linjaus. Verohallinto tarkensi vielä, että mikäli myyjä ei ole kuulunut laskutushetkellä arvonlisäverorekisteriin, ei hän siten ole arvonlisäverovelvollinen eikä hänellä ole oikeutta laskuttaa arvonlisäveroa [pdf]. Miksi näitä sääntöjä ei sovelleta syksyyn 2024.
Pohdin hetken aikaa, vaikuttavatko kesällä 2024 tehdyt kaupparekisterimerkinnät [YTJ] palautusvelvollisuuteen. Tulin johtopäätökseen, ettei niillä ole vaikutusta. Vesiosuuskunnan Y-tunnus on pysynyt samana vuodesta 1997 alkaen, eli osuuskunta on ollut koko ajan sama oikeushenkilö. Pankkitili on pysynyt samana ainakin viime vuodet. Taseen ja tuloslaskelman jatkuvuus vahvistaa, ettei toiminta ole oikeudellisesti koskaan katkennut. Osuuskunnan velat ja vastuut ovat säilyneet.
Vesiosuuskunnan tilivuoden 2024 liikevaihto oli lähes sama kuin tilivuoden 2023 liikevaihto kerrottuna 1,24:llä. Vuoden 2024 hinnasto oli sama kuin vuoden 2023 hinnasto. Tämä viittaa siihen, että osuuskunta kirjasi syksyllä 2024 oikeudettomasti laskuttamansa ALV:n osuuden myyntituottoihin. Näin ei olisi saanut tehdä. Toinen vaihtoehto on, että osuuskunta ilmoitti syksyllä 2024 oikeudettomasti laskuttamansa ALV:n osuuden kevään 2024 ALV-ilmoituksella (korjausilmoitus) ja tilitti ALV:n Verohallinnolle. Näinkään ei olisi saanut tehdä.
Oletin, että vesiosuuskunta korjaa virheensä syksyn 2025 laskutuksen yhteydessä, mutta näin ei tapahtunut. Kysyin varmuuden vuoksi osuuskunnalta, mille kirjanpitotilille se kirjasi syksyllä 2024 oikeudettomasti laskuttamansa ALV:n osuuden. En saanut asiallista vastausta.
Seuraavaksi vaadin, että vesiosuuskunnan on hyvitettävä saamansa perusteeton etu yritykselleni ja kaikille muille asiakkaille [pdf]. Osuuskunnan hallitus piti kokouksen, päätti olla hyvittämättä arvonlisäveroa, mutta ei perustellut päätöstään [pdf]. Vastasin osuuskunnalle, ettei yritykseni ole vaatinut arvonlisäveron hyvittämistä.
Seuraavaksi arvonlisäveron osuuden hyvittämistä käsitellään vesiosuuskunnan vuosikokouksessa. Kokoukseen osallistujat ovat osuuskunnan osakkaita, eli käytännössä vettä kuluttavia asiakkaita. Käsittelyn näkökulman tulisi olla perusteellinen: kyse ei ole siitä, mitä velvoitteita osuuskunnalla on Verohallinnon suuntaan, vaan siitä, mitä velvoitteita sillä on ensisijaisesti asiakkailleen – ennen kuin se voi arvioida velvoitteitaan Verohallinnon suuntaan.
Oikeudettomasti laskutettu arvonlisävero on perusteeton etu, joka on palautettava asiakkaille riippumatta siitä, miten osuuskunta on käsitellyt asiaa kirjanpidossaan tai Verohallinnon suuntaan. Osuuskuntalain 2 §:n nojalla osuuskunta on jäsenistään erillinen oikeushenkilö. Jäsenet eivät vastaa henkilökohtaisesti osuuskunnan velvoitteista. Osuuskunnan hallituksella tai vuosikokouksella ei ole oikeutta päättää toisten rahojen käytöstä osuuskunnan hyväksi tai haitaksi.
Arttu Puuha ei tavoittanut Pohjaslahden alueen vesiosuuskuntaa kommentoimaan tätä artikkelia.
Uutta 7.4.2026! Vesiosuuskunnan vuosikokous päätti olla hyvittämättä arvonlisäveron osuutta kuluttaja‑asiakkaille. Yritysasiakkaiden osalta kokous päätti, että hyvitystä voidaan harkita niiden yritysten osalta, jotka ovat jo esittäneet hyvitysvaatimuksen. Nämä asiat eivät kuitenkaan olleet kokouskutsun asialistalla. Osuuskunnan osakkaat eivät voineet varautua etukäteen siihen, että kokouksessa käsitellään heidän saataviensa mitätöintiä. Toisaalta tästä ei ole osakkaille haittaa – päinvastoin. Osuuskuntalaki ja laki velan vanhentumisesta muodostavat kaksoislukon, joka tekee molemmista päätöksistä automaattisesti mitättömiä osuuskuntalain 24 luvun 2 §:n tarkoittamassa merkityksessä. Päätöksiä ei tarvitse edes moittia moitekanteella. Riittää, että osakkaat katkaisevat velan vanhentumisen kolmen vuoden välein. Viivästyskorko on Euroopan keskuspankin viitekorko + 7 prosenttiyksikköä, eli tällä hetkellä 9,5 %. Vuosikokous päätti yritykseni osalta, että hyvitysvaatimus palautetaan hallitukselle harkittavaksi ja päätettäväksi, mutta ei perustellut päätöstään.
”[…] tai muun hyvityksen vanhentumisaika alkaa kulua perusteettoman edun palautuksessa siitä, kun vaatimuksen esittäjä on saanut tietää tai hänen olisi pitänyt tietää erehdyksessä tehdystä maksusta, […].” – Laki velan vanhentumisesta, 7 §
Uutta 7.4.2026! Vesiosuuskunta julkaisi tänään uuden hinnaston, joka kattaa laskutuskauden syksystä 2025 syksyyn 2026. Osuuskunta päätti hinnoista takautuvasti. Vesihuoltolain 23 §:n nojalla osuuskunnan olisi kuitenkin pitänyt lähettää asiakkailleen ilmoitus uusista hinnoista jo kesällä 2025, mutta näin ei tapahtunut. Näin ei tapahtunut myöskään kesällä 2024. Mutta entä mittarinlukuhetki? Mittarinlukuhetki laskutuskauden lopussa ratkaisee arvonlisäverotuksen, mutta hinnaston on oltava asiakkaiden tiedossa jo laskutuskauden alussa. Jälkimyötäinen hinnoittelu ei täytä vesihuoltolaissa säädettyä ennakkoilmoitusvelvollisuutta ja haittaa myös monopoliasemassa olevan osuuskunnan toiminnan tehostamista, koska kilpailutekijät ja insentiivit puuttuvat.
”Vesihuoltolaitoksen on hyvissä ajoin ennen sopimuksen muuttamista lähetettävä asiakkaalle ilmoitus siitä, miten ja mistä ajankohdasta maksut […] muuttuvat sekä mikä on muutoksen peruste. Jos muutoksen perusteena on muu kuin lainsäädännön muutos tai viranomaisen siihen perustuva päätös, muutos saa tulla voimaan aikaisintaan kuukauden kuluttua ilmoituksen lähettämisestä.” – Vesihuoltolaki, 23 §
Uutta 7.4.2026! Vesiosuuskunnan uuteen hinnastoon on tuotu uusi joustava hinnoittelumalli. Jatkossa arvonlisäverollinen hinta on kiveen hakattu ja arvonlisäveron perusteena oleva veroton hinta joustaa. Toisin sanoen jatkossa osuuskunnan myyntituotot nousevat tai laskevat ALV-kannan laskiessa tai noustessa. Vastaavasti yritysasiakkaiden kulut nousevat tai laskevat. Tämä on kyseenalaista, koska arvonlisävero on kuluttaja-asiakkaille kulutusvero ja yritysasiakkaille läpikulkuerä. Miksi arvonlisäveron pitäisi vaikuttaa osuuskunnan myyntituottoihin tai yritysten kuluihin? Joustavasta hinnoittelumallista on haittaa myös osuuskunnan talouden ennakoitavuudelle, eikä muutos anna osuuskunnalle verotuksellisia hyötyjä tai haittoja. Uusi hinnasto antaa ymmärtää, että joustava hinnoittelumalli oli käytössä jo syksyllä 2024, eli että verottomat hinnat korotettiin vastaamaan ”verollisia” hintoja. Tämä vaikuttaa sepitykseltä. Laskumerkinnät nimenomaan korostavat sanallisesti (ALV-erittelyjen lisäksi), että lasku sisältää todella arvonlisäveroa 24 % [pdf]. Näyttää entistä selvemmältä, että osuuskunta kirjasi syksyllä 2024 oikeudettomasti laskuttamansa ALV:n osuuden myyntituottoihin. Kirjanpitolautakunnan ohjeen (2122/2025) mukaan aiempien tilikausien virheet on oikaistava meneillään olevan tilikauden omaa pääomaa oikaisemalla. Vastatilinä on velka asiakkaille. Haluaisin tietää, onko tästä asiasta mainintaa vuosien 2024 ja 2025 tilintarkastuskertomuksissa.
Lähteet
Kirjanpitolaki 1336/1997
Osuuskuntalaki 421/2013: 1 luvun 2, 7 ja 8 §; 24 luvun 1 ja 2 §
Vesihuoltolaki 119/2001: 18 ja 23 §
Laki velan vanhentumisesta 728/2003: 3, 4, 7 ja 13 §
Korkolaki 633/1982: 4 §
Yritys- ja yhteisötietojärjestelmä: Pohjaslahden alueen vesiosuuskunta
Vesilasku 4.10.2024
Toimintakertomus 2024
Pohjaslahden alueen vesiosuuskunta: Laskutus ja sen arvonlisävero 7.8.2025
Verohallinnon lausunto 8.8.2025
Perusteettoman edun hyvittämistä koskeva vaatimus 11.12.2025
Perusteettoman edun hyvittämistä koskeva päätös 18.2.2026