Olin pitkään siinä käsityksessä, että ALV‑vähennykset ovat yritykselle veroetu silloin, kun vähennettävän veron määrä on suurempi kuin myynnistä suoritettavan veron määrä. Moni muukin ajattelee näin. Mutta sitten tulee se mutta: ALV on yritykselle joko saatavaa tai velkaa — ei tuloa tai kulua. ALV on arvonlisäverovelvolliselle yritykselle aina 100 % läpikulkuerä.
Tämä yleinen ajatusvirhe johtunee siitä, että ALV-saamisia kutsutaan harhaanjohtavasti ALV-vähennyksiksi. Vähennys kuulostaa veroedulta. Ajatusvirhettä ruokkii se, että myynnin ja ostojen ALV:t ilmoitetaan samalla lomakkeella ja netotaan keskenään. Ajatusvirhe voi johtua myös siitä, että veron osuuden ajatellaan olevan osa tuotteen hintaa, vaikka tosiasiallisesti veroton hinta on se, mitä tuote varsinaisesti maksaa ja vero on pelkästään vero sen päälle.
Kun yrityksesi ostaa 4 000 euroa (sis. ALV 25,5 %) maksavan tietokoneen, kauppahinta sisältää arvonlisäveroa 812,75 euroa. Kauppahetkestä alkaen yritykselläsi on ALV-saamisia Suomen valtiolta 812,75 euroa. Kun yrityksesi tekee ALV‑ilmoituksen, se saa omat rahansa takaisin Suomen valtiolta. Tässä vaiheessa peli on +-0.
Kun yrityksesi myy tämän saman tietokoneen 3 000 eurolla (sis. ALV 25,5 %), kauppahinta sisältää arvonlisäveroa 609,56 euroa. Kauppahetkestä alkaen yritykselläsi on ALV-velkaa Suomen valtiolle 609,56 euroa. Kun yrityksesi tekee ALV‑ilmoituksen, se siirtää asiakkaan rahat Suomen valtiolle. Lopuksi peli on taas +-0.
Tiedän kuitenkin yhden tapauksen, jossa arvonlisävero ei ole läpikulkuerä. Nimittäin nollatulosta tekevä rautalankamallinen osuuskunta yhteisötasolla tarkasteltuna. Tällöin yhteisöstä ei vuoda ALV:tä Suomen valtiolle lainkaan, vaikka asiakasomistajat näkevät laskuissaan ALV-erittelyt. Tosielämässä osuuskunnalla on myös jonkin verran ostoja, joiden yhteydessä ei synny ALV-saamisia (maa-alueet, henkilöstö, rahoitus jne.). Siksi nollatulosta tekevästä osuuskunnasta vuotaa aina ALV:tä jonkin verran läpi. Määrä on marginaalinen. Toisaalta esimerkiksi S-ryhmässä muiden kuin asiakasomistajien tekemistä ostoksista syntyvä voitto kompensoi osan vuodosta – ellei kokonaan. Tästä päästään kysymykseen: mikä lisämerkitys S-ryhmän bonusjärjestelmällä (veroton) ja asiakasomistajapäivillä (verollinen taloustavaroihin keskittyvä) on ALV-vuodon kompensoinnissa yksilö- tai yhteisötasolla? Vaikuttaa siltä, että S-ryhmän asiakasomistajat syövät käytännössä verotonta ruokaa. Tämä on yhteiskuntakriittisesti ja EU‑sääntelyn tasolla erittäin kiinnostava havainto. Mielestäni S-ryhmän osuuskaupat olisi yhtiöitettävä ja koko S-ryhmä listattava pörssiin, jotta kilpailu olisi reilumpaa.
Pidän loogisesta ja diskreetistä matematiikasta. Se antaa oikean lopputuloksen kaikkiin arkielämän kysymyksiin. Mitä tästä tapauksesta voidaan oppia? Jos yrityksesi on arvonlisäverovelvollinen, älä tee hankintoja ALV‑vähennysten vuoksi. Se on ihan Kallua. Ajattele aina verottomilla hinnoilla. Jos haluat ”säästää” veroissa, tee huonoja investointeja yrityksesi tuloveron välttämiseksi, älä ALV-vähennysten saamiseksi.