Saako myyjä lisätä laskuun arvonlisäveron, vaikka hän ei ole arvonlisäverovelvollinen, ja vaikka Verohallinnon lausunnon mukaan hänellä ei ole oikeutta laskuttaa arvonlisäveroa? Tällainen tapaus on nyt pöydälläni.
Yritykseni omistaa liikehuoneiston Mänttä-Vilppulassa. Veden kiinteistölle toimittaa Pohjaslahden alueen vesiosuuskunta. Patentti- ja rekisterihallitus merkitsi kesäkuussa 2024 osuuskunnan toiminnan lakanneeksi. Samalla sen arvonlisäverovelvollisuus päättyi. Veden toimittaminen jatkui kuitenkin entiseen tapaan. Kesäkuussa 2025 osuuskunta sai palautettua rekisterimerkintänsä ennalleen.
Vesiosuuskunta laskutti syksyllä 2024 arvonlisäveron, vaikka se ei ollut arvonlisäverovelvollinen vesimittarin lukuhetkellä eikä laskutushetkellä. Käsittääkseni kyseessä on laskutusvirhe; osuuskunta sai perusteettoman edun, joka on palautettava kaikille asiakkaille. Yritykseni osalta kyseessä on vain 49 euroa, mutta yhteensä kyse on noin 8 000 eurosta.
Perusteettoman edun palautusvelvollisuus perustuu yleiseen yksityisoikeudelliseen perusteettoman edun oppiin, joka ilmenee oikeuskäytännössä. Kirjanpitolain mukaan myyjän on kirjattava saamansa perusteeton etu velaksi, ja velka on kirjattava viimeistään sille tilikaudelle, jolloin virhe havaitaan. Ostajan on vastaavasti kirjattava antamansa perusteeton etu joko saamisiin tai suoraan kuluksi.
Verohallinto ei ota kantaa kirjanpitoon liittyviin kysymyksiin, mutta sitä kiinnostaa tuloverotuksen näkökulmasta, antaako vesiosuuskunnan tilinpäätös oikean ja riittävän kuvan toiminnan tuloksesta. Arvonlisäveron osalta Verohallinto arvioi, onko vero käsitelty verotuksessa oikein, ja vastaako laskutus ja kirjanpito tätä käsittelyä.
Yritykset saavat vähentää vesilaskun sisältämän arvonlisäveron arvonlisäverotuksessa, jos vettä on käytetty arvonlisäverolliseen liiketoimintaan. Edellytyksenä on, että myyjä ja ostaja ovat arvonlisäverovelvollisia. Verohallinnon lausunnon mukaan vesiosuuskunnalla ei ollut oikeutta laskuttaa arvonlisäveroa, koska se ei ollut mittarinlukuhetkellä eikä laskutushetkellä arvonlisäverovelvollinen [pdf]. Laskumerkinnät antoivat ymmärtää, että laskun loppusumma sisältää arvonlisäveron, mutta tosiasiallisesti se ei sisältänyt [pdf].
Vesiosuuskunta totesi syksyn 2025 laskutusta koskien, että laskutuksen arvonlisäverollisuus ratkaistaan vesimittarin lukuhetken ALV-rekisteritilanteen mukaan [lähde], mikä on myös Verohallinnon linjaus. Verohallinto tarkensi vielä, että mikäli myyjä ei ole kuulunut laskutushetkellä arvonlisäverorekisteriin, ei hän siten ole arvonlisäverovelvollinen eikä hänellä ole oikeutta laskuttaa arvonlisäveroa [pdf]. Miksi näitä sääntöjä ei sovelleta syksyyn 2024.
Pohdin hetken aikaa, vaikuttavatko kesällä 2024 tehdyt kaupparekisterimerkinnät [YTJ] palautusvelvollisuuteen. Tulin johtopäätökseen, ettei niillä ole vaikutusta. Vesiosuuskunnan Y-tunnus on pysynyt samana vuodesta 1997 alkaen, eli osuuskunta on ollut koko ajan sama oikeushenkilö. Pankkitili on pysynyt samana ainakin viime vuodet. Taseen ja tuloslaskelman jatkuvuus vahvistaa, ettei toiminta ole oikeudellisesti koskaan katkennut. Osuuskunnan velat ja vastuut ovat säilyneet.
Vesiosuuskunnan tilivuoden 2024 liikevaihto oli lähes sama kuin tilivuoden 2023 liikevaihto kerrottuna 1,24:llä. Vuoden 2024 hinnasto oli sama kuin vuoden 2023 hinnasto. Tämä viittaa siihen, että osuuskunta kirjasi syksyllä 2024 oikeudettomasti laskuttamansa ALV:n osuuden myyntituottoihin. Näin ei olisi saanut tehdä. Toinen vaihtoehto on, että osuuskunta ilmoitti syksyllä 2024 oikeudettomasti laskuttamansa ALV:n osuuden kevään 2024 ALV-ilmoituksella (korjausilmoitus) ja tilitti ALV:n Verohallinnolle. Näinkään ei olisi saanut tehdä.
Oletin, että vesiosuuskunta korjaa virheensä syksyn 2025 laskutuksen yhteydessä, mutta näin ei tapahtunut. Kysyin varmuuden vuoksi osuuskunnalta, mille kirjanpitotilille se kirjasi syksyllä 2024 oikeudettomasti laskuttamansa ALV:n osuuden. En saanut asiallista vastausta.
Seuraavaksi vaadin, että vesiosuuskunnan on hyvitettävä saamansa perusteeton etu yritykselleni ja kaikille muille asiakkaille [pdf]. Osuuskunnan hallitus piti kokouksen, kieltäytyi hyvittämästä arvonlisäveroa, mutta ei perustellut päätöstään [pdf]. Vastasin osuuskunnalle, ettei yritykseni ole vaatinut arvonlisäveron hyvittämistä.
Seuraavaksi arvonlisäveron osuuden hyvittämistä käsitellään vesiosuuskunnan vuosikokouksessa. Kokoukseen osallistujat ovat osuuskunnan osakkaita, eli käytännössä vettä kuluttavia asiakkaita. Käsittelyn näkökulman tulisi olla selkeä: kyse ei ole siitä, mitä velvollisuuksia osuuskunnalla on valtion suuntaan, vaan siitä, mitä velvollisuuksia sillä on ensisijaisesti asiakkailleen – ennen kuin se voi arvioida velvollisuuksiaan valtion suuntaan. Oikeudettomasti laskutettu arvonlisävero on perusteeton etu, joka kuuluu palauttaa asiakkaille riippumatta siitä, miten osuuskunta on käsitellyt asiaa kirjanpidossaan tai verottajan suuntaan.
Lähteet
Kirjanpitolaki 1336/1997
Osuuskuntalaki 421/2013, 2, 7 ja 8 §
Vesihuoltolaki 119/2001, 18 §
Yritys- ja yhteisötietojärjestelmä: Pohjaslahden alueen vesiosuuskunta
Vesilasku 4.10.2024
Pohjaslahden alueen vesiosuuskunta: Laskutus ja sen arvonlisävero 7.8.2025
Verohallinnon lausunto 8.8.2025
Perusteettoman edun hyvittämistä koskeva vaatimus 11.12.2025
Perusteettoman edun hyvittämistä koskeva päätös 18.2.2026