Liikenne- ja viestintäministeriö pyysi minultakin lausuntoa ministeriön asetusluonnoksesta Liikenne- ja viestintäviraston sähköiseen viestintään liittyvistä suoritteista perittävistä maksuista 2026-2027. Asetuksen sisältö säilyisi nykyistä vastaavana lukuun ottamatta työtuntimaksuun ja verkkotunnusmaksuun esitettyä korotusta sekä uutta verkkotunnusvälittäjän 400 euron suuruista vuosimaksua. Annoin näppäimistön laulaa.
Ministeriö aikoo antaa valtion maksuperustelain (150/1992) nojalla asetuksen, jossa säädettäisiin omakustannushintaan perustuvasta verkkotunnusvälittäjämaksusta. Kyseisestä maksusta ei ole säädetty laissa sähköisen viestinnän palveluista (917/2014).
Verkkotunnusvälittäjän oikeus toimia välittäjänä ei ole valtion maksuperustelain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettu maksullinen julkisoikeudellinen suorite, josta voitaisiin säätää asetuksella ilman erityislain valtuutusta.
Perustelut:
Lain sähköisen viestinnän palveluista XI-osassa säädetään viranomaismaksuista ja -korvauksista. Verkkotunnusmaksusta on säädetty lain 295 §:ssä, mutta verkkotunnusvälittäjämaksusta ei ole säädetty. Perustelumuistioluonnoksessa 21.10.2025 viitataan lain 295 §:ään, joka ei kuitenkaan kata verkkotunnusvälittäjämaksua.
Perustelumuistioluonnoksessa mainituista luvuista voidaan laskea, että uusi 400 euron vuosimaksu vähentäisi välittäjien määrän noin 3 300:sta noin 1 600:een. Ministeriö itse arvioi, että välittäjämäärän ennakoidaan säilyvän vähintään noin tuhannessa toimijassa Suomessa. Vuosimaksulla olisi selvästi merkittävä vaikutus markkinoihin ja elinkeinon harjoittamiseen. Tällöin pelkkä ministeriön asetus ei riitä. Tarvitaan eduskunnan säätämä laki, jotta sääntely on demokraattisesti hyväksytty ja oikeusvaltioperiaatteen mukainen.
Yhtä tärkeää on huomioida, että verkkotunnusvälittäjän asemaoikeus, eli oikeus toimia välittäjänä, ei ole viranomaisen tuottama suorite. Asemaoikeudella ei ole omakustannushintaa. Pelkkä asemaoikeus ei voi olla maksullinen julkisoikeudellinen suorite siinä merkityksessä, että viranomainen voisi periä siitä maksun. Laissa sähköisen viestinnän palveluista (erityislaki) on nimenomaiset säännökset siitä, mitä maksuja voidaan periä. Verkkotunnusvälittäjämaksusta ei ole säädetty. Ministeriöllä ei ole toimivaltaa säätää maksusta asetuksella valtion maksuperustelain (yleislaki) nojalla.
Nämä seikat huomioiden, ehdotetusta verkkotunnusvälittäjämaksusta tulisi säätää laissa sähköisen viestinnän palveluista, eikä sitä voida säätää asetuksella ilman tällaista erityislain valtuutusta.
Kantelu oikeuskanslerille
Tehostaakseni asian etenemistä, tein 1.11.2025 elämäni ensimmäisen kantelun oikeuskanslerille.
Kanteluasiaa koskeva menettely
Pyydän asiassa kiireellistä ennakkovalvontaa. Lyhyesti: erityislain valtuutus asetukselle puuttuu.
Liikenne- ja viestintäministeriö aikoo antaa valtion maksuperustelain (150/1992) nojalla asetuksen, jossa säädettäisiin uudesta verkkotunnusvälittäjämaksusta. Asetuksen tavoiteltu voimaantulo on 1.1.2026.
Liikenne- ja viestintäministeriön asetusluonnoksen 2 §:ssä mainitaan kiinteämaksuiset julkisoikeudelliset suoritteet:
1) oikeus viestintäverkon numerotunnuksen tai tilaajanumeron käyttöön;
2) tietoverkon verkkotunnuksen merkitseminen ja merkinnän uudistaminen; ja
3) oikeus verkkotunnusvälittäjänä toimimiseen.
Kohdista 1 ja 2 säädetään sähköisen viestinnän palveluista annetun lain (917/2014) 295 §:ssä ja 296 §:ssä, joiden nojalla maksun määrästä säädetään valtion maksuperustelaissa (150/1992). Kohdan 3 osalta puuttuu kokonaan erityislain (917/2014) valtuutus.
Selvyyden vuoksi totean, että kohta 2 koskee verkkotunnusmaksua. Kohta 3 on aivan uusi ja se koskee verkkotunnusvälittäjämaksua.
Hankenumero LVM042:00/2025
Asianumerot VN/28970/2025
Toimikausi/aikataulu 22.9.2025 – 31.12.2025
Kanteluasia
Liikenne- ja viestintäministeriöllä ei ole toimivaltaa säätää uudesta verkkotunnusvälittäjämaksusta maksuperustelain 8 §:n nojalla asetuksella, ellei maksusta tai maksun perusteista ole säädetty lailla.
- Siihen on syynsä, miksi numerointimaksusta (kohta 1) ja verkkotunnusmaksusta (kohta 2) on säädetty lain tasolla. Arvelen, että syynä on perustuslain 2 ja 81 §. Vastaavasti verkkotunnusvälittäjämaksusta (kohta 3) olisi säädettävä lailla.
- Verkkotunnusmaksu (kohta 2) ja verkkotunnusvälittäjämaksu (kohta 3) ovat eri maksuja, eikä jälkimmäistä voida periä lain sähköisen viestinnän palveluista 295 §:n valtuutuksella.
- Liikenne- ja viestintäministeriön perustelumuistioluonnoksessa 21.10.2025 mainituista luvuista voidaan laskea, että verkkotunnusvälittäjämaksu vähentäisi välittäjien määrän noin 3 300:sta noin 1 600:een. Ministeriö itse arvioi, että välittäjämäärän ennakoidaan säilyvän vähintään noin tuhannessa toimijassa Suomessa. Verkkotunnusvälittäjämaksulla olisi selvästi merkittävä vaikutus markkinoihin ja elinkeinon harjoittamiseen. Tämä myönnetään kyseisessä muistioluonnoksessa. Julkisoikeudellisia suoritteita koskevien maksujen tarkoitus ei voi olla, hyvänen aika sentään, markkinoita ohjaava – tässä tapauksessa rajoittava. Tarvitaan eduskunnan säätämä laki, jotta sääntely on demokraattisesti hyväksytty ja oikeusvaltioperiaatteen mukainen.
- Kohdassa 3 on lisäksi muotovirhe. Oikeus verkkotunnusvälittäjänä toimimiseen ei voi olla maksullinen julkisoikeudellinen suorite, koska viranomaisen ei tarvitse suorittaa oikeutta konkreettisesti, eikä oikeudella ole viranomaiselle omakustannushintaa. Sen sijaan esimerkiksi ”oikeuden rekisteröinnillä” tai ”Fi-verkkotunnuspalvelulla” on omakustannushinta. Tämä on maksuperustelain ydintä.
Jatkot
Lähetin asiasta 30.10.2025 juttuvinkin Helsingin Sanomille, Iltalehdelle ja Ilta-Sanomille. Sanoma-konserniin kuuluva Digitoday julkaisi asiasta uutisen 31.10.2025. Siinä ei kuitenkaan lähdetty perkaamaan laillisuusperiaatetta.
Lausuntopalveluun oli annettu 1.11.2025 jo 152 lausuntoa! Näet lausunnot sivun lopusta klikkaamalla ”Lausunnonantajien lausunnot” -välilehteä ja sen jälkeen oikealta ”Lausunnonantajia”. Hyvin on piilotettu!